“Halusin jakaa tämän tarinani ihmisille, jotka eivät tiedä vielä, mitä haluavat. Käytin elämästäni monta vuotta sen miettimiseen mitä seuraavaksi haluan.

Kävin useissa Saa mitä haluat -valmennuksissa, osallistuin kahden vuoden ajan vuoden kestäviin valmennusohjelmiin, joissa oli kahden viikon välein valmennuksia, harjoituksia, ryhmätapaamisia.. Ja vierailin useissa seminaareissa löytääkseni sen, mitä haluan. 

Tärkeää oli mennä näihin seminaareihin siksi, että ilman niitä en olisi luottanut ja luonut uskoa siihen, että myös minä voin tehdä asioita, vaikka kokemusta ennalta ei ollut. Menin niihin yksin, matkustin niihin toiselta puolelta Suomea tuntematta ketään. 

Muistan miten hämmentävää oli osallistua vaikkapa 15.1.2016 Passion for Success -seminaariin, ja muistan monet hämmentävät kerrat kun istuin seminaareissa joissa kuuntelin maailman rikkaita ja menestyneitä. Välillä suorastaan ahdistavaa oli, että vaikka inspiroiduin ja innostuin, ja kirjoitin täysin tavoittamattomilta tuntuvia unelmia paperille, en yhtään tiennyt kuinka se tapahtuu.

Ei, en ole toistaiseksi tehnyt miljoonia, enkä ole taloudellisesti vapaa. Vaurautta ja vapauden lähtökohtia on silti enemmän kuin olisin voinut tuolloin kuvitella. Ensi asunto, säästöjä ja sijoituksia, kiitettävä puskuri, yritys joka tuo toistuvalaskutteista tuloa kuukaudesta ja vuodesta toiseen..

Ei tarvitse tietää mitä haluaa voidakseen löytää sen mitä jatkossa haluaa tehdä työkseen. Tavoitteista ja toiveistaan voi yrittää ottaa selvää menemällä paikkoihin, joissa on ihmisiä, jotka tekevät asioita, joita haluaa tehdä ja kokea jatkossa itsekin. 

Näissä seminaareissa ja valmennuksissa 

a) opin uudenlaisesta tavasta ajatella (vauraammin, viisaammin, rohkeammin, tavoitteellisemmin) 

b) tapasin yrittäjän, joka kiinnostui ajatuksistani, kannusti ideassani, ja halusi tehdä yhteistyötä. Perustin yrityksen, lähdin oppimaan käytännössä sitä, mitä tulee oppia, jotta voi tehdä sitä mitä haluaa tehdä jatkossa. 

Vaikka kaikki ei ole mennyt oppikirjan mukaan, olen oppinut yhden tarinan siitä, mitä tulee ottaa käytännössä huomioon, kun lähtee yrittäjäksi uudelle alalle. En olisi voinut oppia sellaista määrää asioita yhdestäkään työpaikasta tai koulutuksesta. Opin verkostoista, ajatuksen ja idean voimasta, sopimuksista, neuvottelutaidoista, asiakashankinnasta, ohjelmiston kehittämisen periaatteista, tiimin muodostamisesta ja johtamisesta, rekrytoinnista, rahoituksesta, sijoittajien tavasta ajatella, yrityksen kirjanpidosta ja taloudesta, asiakkaiden tavoista ajatella, useammasta toimialasta jne. 

Minusta tuli yrittäjä ja ymmärrän bisnestä; se mistä en tiennyt juuri mitään, on nyt keskeinen osa ajatteluani. Itse asiassa omaksuin 5 vuodessa hankkeissa toimialatuntemusta kahdelta alalta; minusta tuli aiemmin tuntemattomien alojen asiantuntija vain, koska olin niin halukas oppimaan ja sain suuria vastuita. 

Opin vain, koska olin niin halukas tietämään mitä seuraavaksi haluan ja intoni ja kiinnostukseni nähtiin. 

Verkostot ovatkin iso osa sitä, millä tavalla voimme suunnata omaa tekemistämme; löydä ihmiset, jotka tekevät kiinnostavia asioita. Mene paikan päälle tapahtumiin, vaikka et tuntisi sieltä ketään. Ole ennakkoluuloton, tutustu, vaikka et tiedä mitä seuraavaksi haluat. Sieltä se löytyy. 

Ja vaikka moni asia on edennyt ja muuttunut, mietin yhä mitä haluan tehdä isona. Minulla on nyt uudenlaisia ajatuksia siitä, mitä haluan kokea samalla, kun teen asioita jotka kiinnostavat.

Tällaisin ajatuksin Ilkka, kiitos työstä jota teet! <3”


“Olen pitänyt hyvin paljon Onnellisuusminuutti-kirjasta. Nyt viikon verran tehnyt päivittäin (useita kertoja päivässä) Onnellisuusminuuttia. Aina, kun pelkästään Onnellisuusminuutti-sanana tulee mieleen, minua alkaa hymyilyttää ja tunnen onnellisuutta. Onnellisuuden määritelmäkseni kirjasin päiväkirjaani "aina, kun suljen silmäni, voin haistaa ja/tai kuulla läsnäoloni ja tilan missä olen ja aistia olevani elossa". Kiitos Onnellisuusminuutista! Se on hieno oivallus ja teos on merkityksellinen. Ihanaa päivää sinulle!” Ystävällisin terveisin, Saija


 “Hain eilen Onnellisuusminuutti-kirjan postista ja ennenkuin ehdin avata kirjan kanttakaan sydän pamppaili jo innostuksesta kirjaa kohtaan. Hymyilin ja luin, hymyilin ja luin...olin onnellinen lukemastani ja kokemastani, tein onnellisuusminuttin heti ja koin suurta iloa kaikenkaikkiaan elämästäni, minulla on kaikki hyvin ja saan elää omannäköistä elämää, toteuttaa mielihalujani, oppia kokoajan uutta ja olla innostunut uusista asioista joita tielleni heitellään, rakkaista ystävistä, perheestä, työstä lasten parissa, ympäristöstä meren äärellä...ei voi muuta sanoa kuin, että siis olen tosi onnellinen, kirjan lukeminen toi minulle vain lisää onnellisuutta, kiitos siitä sinulle ja kirjallesi Ilkka ❤️ Olet kannustava, sydämellinen, rohkea, sinnikäs ja niin ahkera, on niin mukava seurata somesivujasi ja matkaasi missä milloinkin menet...” - Pirjo


“Minulla oli kova halu alkaa yrittäjäksi. Aluksi minulla oli Amazonissa verkkokauppa. Opin tekemään tilauksia Kiinasta ja hoitamaan tilausten viennin USA:n eri osavaltioiden Amazon liikkeisiin. Tilauksia ehti tulla jonkin verran, mutta lopetin sen sitten USA:n monimutkaisen verotusjärjestelmän aiheuttaman byrokratian vuoksi. Seuraavaksi kokeilin omaa dropshipping verkkokauppaa. Minulla oli urheilutuotteita myynnissä, mutta niin oli monella muullakin verkkokauppiaalla, joten se ei osoittautunut kannattavaksi. Vihdoin osallistuin SULVIN pätevöitymiskoulutukseen ja teen nyt energiatodistuksia pientaloihin. Tosin tuon kurssin lisäksi piti olla korkeakoulutus alalle, joka minulla kyllä on. Kävin kaksi kertaa siinä tentissä. Paljon oli opiskeltavaa ja lopulta onnistuin. Hankin itselleni mentorin, joka on eläkkeellä energiatodistuksia tekevä DI. Lisäksi neuvoja olen saanut käyttämäni laskentaohjelman kehittäjältä,  Tuo ohjelma helpottaa ja nopeuttaa laskemista. Teen toistaiseksi päivätyön ohella tuota yritystoimintaa viikonloppuisin ja iltaisin. Minulla on käytössä Elämäsi kirja. Se on erittäin ohjaava ja pystyn pitämään suunnitelmistani kiinni sen avulla. Vihdoinkin löysin tuon Oman Juttuni, vaikka siinä menikin noin kuusi vuotta.”